Pysyvä tunniste (persistent identifier, PID) on verkkoympäristössä käytettävä tunniste, joka yksilöi jonkun asian, esimerkiksi julkaisun, tutkimusaineiston tai henkilön. Pysyvällä tunnisteella varmistetaan, että linkki toimii, vaikka kohteen fyysinen sijaintipaikka verkossa olisi muuttunut.
- Pysyvät tunnisteet (esim. URN, DOI, ORCID) ovat tärkeää metatietoa.
- Tunnisteiden käytöllä turvataan viittausten kestävyys ja vältytään linkkien rikkoutumiselta.
- Julkaisujen yleisesti käytettyjä pysyviä tunnisteita ovat
- Handle-tunnisteet, joita käytetään esimerkiksi avoimissa julkaisuarkistoissa
- DOI-tunnisteet, joita käytetään kaupallisten kustantajien järjestelmissä
- URN-tunnisteet, joita käytetään kansalliskirjastojen digitaalisissa kokoelmissa ja julkaisuarkistoissa, esim. Theseuksessa. Täten siis kaikki Theseukseen tallennetut SeAMKin julkaisut ja opinnäytetyöt saavat pysyvän tunnisteen.
- Datan kuvailutietojen ja datasettien yleisiä pysyviä tunnisteita ovat esimerkiksi URN (Etsin, Tietoarkisto, Kielipankki) ja DOI (Zenodo)
SeAMK suosittelee ORCID-tutkijatunnuksen käyttöönottoa.
- ORCID-tunnus (tutkijatunniste)
- On pysyvä, tutkijan yksilöivä digitaalisen tunniste
- Tunniste on numerosarja, jonka avulla tutkija voi erottua muista tutkijoista ja joka yksilöi tutkijan mahdollisista nimenmuutoksista tai nimen eri kirjoitusasuista huolimatta
- Mahdollistaa tutkijan julkaisuluettelon ylläpidon ORCID-palvelussa
- Mahdollistaa julkaisutietojen automaattisen liikkumisen järjestelmästä toiseen
- Monet kustantajat edellyttävät ORCID-tunnuksen käyttöä
- Tunnistetta voi käyttää mm. julkaisuissa, käsikirjoituksissa, blogeissa, sähköpostin allekirjoituksissa, somessa, rahoitushakemuksissa.
